Kolmannet kouluttajapäiväni Toholammin Hirvikoskella antoi taas entistä enemmän näkemystä ja kokemusta omaan hoitotyöhön, vaikka mun hommana oli puhua atk:sta.
Niin, ihan täysin en ole IT-alasta päässyt eroon, vaan teen tietokonehommia Kansanlääkintäseuralle. Se on yleensä verrattain itsenäistä pakertamista, mutta kerran vuodessa pääsen puhumaan aiheesta kalevalaisen jäsenkorjauksen kouluttajapäiville. Se on monessa mielessä hieno kokemus, vaikka tietoa tuleekin joka tuutista ja omaksuttavaa on paljon.
Meillä perinteisesti on ohjelmassa kaksi lääketieteen luentoa, jotka otetaan ajankohtaisista aiheista. Lisäksi käydään läpi seuran historiaa ja tulevaisuudennäkymiä sekä -suunnitelmia. Mukaan mahtuu vielä oma nörttipläjäykseni ja useimmiten myös kouluttajatyöhön liittyviä ryhmätöitä, joilla saadaan vietyä opetusta eteenpäin selkiyttämällä opetusmetodeja. Lääketieteen puolelta tällä kerralla oltiin tiukasti psykologian puolella kuuntelemassa ihmismielen kiemuroista tunteiden keskellä.
Vaikken ole kalevalaisen jäsenkorjauksen kouluttaja, olen porukassa mukana yhdenveroisena ja se on hienoa huomata, miten oma mielipiteeni painaa ihan samalla tavalla kuin muidenkin, vaikka pitämiäni jäsenkorjauskoulutuksia tililläni on pyöreät nolla kappaletta. Kalevalaisen jäsenkorjauksen eettiset ohjeet näkyvät myös tässä; kukaan ei ole toisten yläpuolella ja kaikki ovat samanarvoisia.
Tällä kerralla meille oli lupailtu ohjelmaan jotain itselleni täysin uutta: kalevalaisen jäsenkorjauksen historiasta puhumaan tulisi kalevalaisen jäsenkorjauksen isä, Olavi Mäkelä. Ikää hänellä on jo 88 vuotta ja eittämättä mietin, miten vierailun kanssa mahtaa käydä. Hyvin kävi ja Olavi oli seuranamme molempina päivinä pitkät pätkät, kertoen auliisti mielipiteitään ja kokemuksiaan.
Jos koskaan olen tavannut jonkun aidosti viisaan ihmisen, se on Olavi. Hänen muistinsa toimii edelleen partaveitsen lailla, mutta hänen puheistaan huomaa, ettei hän vain toista ulkomuistista muiden sepittämiä tekstejä, vaan on itse etsinyt tietoa, lukenut sen, käsitellyt sitä, verrannut sitä muuhun tietoon ja yhdistellyt tietoa yhtenäiseksi paketiksi. Raamatulla ja Kalevalalla on suuri merkitys Olavin elämässä ja näiden teosten yhtymäkohdat ja erot myös eri painoksien välillä jäivät elävästi mieleeni. Saimme myös juurta jaksaen selostetun syntytarinan selvittämään, miksi meidän hoitomuotomme on nimeltään "kalevalainen" jäsenkorjaus. Lyhyesti: kalevalainen tarkoittaa Kalevan lapsia eli käytännössä suomalaisia.
Kalevalaisuuteen on suomalaisessa historiassa yhdistetty osaavuus, hyväntahtoisuus ja nöyryys. Nämä piirteet asuvat Olavissa vahvana. Hänen meriiteillään olisi jo varaa röyhistellä rintaansa, mutta hän ei sitä tee edes leikillään. Tämä kertoo jo jotain miehestä. Noh, ei Olavikaan täydellinen ole, koska häntä ei näkynyt atk-luennollani. Mutta hänellä todennäköisesti oli viisautta olla osallistumatta häntä koskemattomaan höpinätuokioon ;)
Kaikenkaikkiaan kouluttajapäivät oli tälläkin kerralla erinomaisen virkistävä tuulahdus omaan työarkeeni ja siitä riittää muisteltavaa hyväksi toviksi. Koulutuspäivien ohjelma on jo erinomaisen laadukas, mutta ohjelman ulkopuoliset keskustelut tuovat melkoisen määrän kirsikoita kakun päälle, jotka riittävät pitkälle kohti seuraavaa kouluttajapäivää.
Sitä odotellessa.
